Tää on joku karman laki, kun säät vaihtuu niin mä oon aina ekana kipeenä! Nytkin, kun syksy näyttää  tekevän tuloaan niin enköhän mä saa flunssan poikasen. Eilen oli kuumetta, nenä vuotaa ja kurkku on kipee. Tää ei oo kivaa! Mä saan aina angiinan näistä ja sit se ei lähde millään pois vaan uusiutuu ja uusiutuu. Viikonloppuna ois miehen opiskelukaverin häät. Kiva mennä sinne puolkuntoisena, mutta onnex on vielä  tää päivä +3 päivää aikaa parantua. Sitä sanotan, että, kun urheilee paljon vastustuskyky paranee eikä oo niin paljoa kipeenä, mut toi ei pidä kyllä yhtään paikkansa mun kohdalla! Tän koko treenaamisen ajan jota olen siis tehnyt vuodesta 2000 vaihtelevalla menestyksellä niin oon aina kun vaan on flunssa tms kausi menossa niin se iskeytyy muhun! Mies ei oo oikeestaan ikinä kipee tai sit se ei vaan myönnä ja painaa duunia vaikka henki lähtis. Samaten tyttö, sekin on hetkellisesti kipee ja paranee tosi nopeesti.  Mä oon meistä se, joka syö vitamiinit yms. kiltisti aamiaisen yhteydessä. Tää ei oo reilua!

Viikonloppuna oli koristurnaus Espoossa, jota mies on hoitanut koko v*tun viikon. Turnaus  meinas levitä pahasti reisille, kun 15 tuomaria perui tulonsa eli n 200 peliä meinas olla ilman tuomaria, niin mun mies hoiti aamusta yöhön hommaa kuntoon, niin, että turnaus saatiin jotenkin pelattua. Tytön joukkue pelas, ekaa kertaa isossa turnauksessa ja saivat pronssia!! Vähänkö hienoa!! On se mies siis jotain osannut tehdä noitten tyttöjen eteen, tuomari, opiskelu, työ yms juttujen lomassa. Harmi vaan, etten mä nähnyt lauantain pelejä olleskaan, kun olin kaverin polttareissa. Mut finaalipelin näin ja tytöt pelas hienosti!! Muut joukkueet olivat pelanneet vuoden enemmän eli oli -97 kun meidän joukkueen tytöt ovat -98 syntyneitä.
Mutta nyt meen lepäilemään.