Vittu, kun taas vituttaa. Tuntuu, että meidän yhteiselo on vain jotain vitun kulissia. Taas tossa äsken riideltiin kuka hoitaa ja miten hoitaa asioita. Tyttäreni on ollut koko kesän reissussa ja pakkasin sille tavarat mukaan niin, että hän pärjää kyllä niillä koko reissun ajan ja käytössä on pesukone, joten vaatteet saa pestyä tarpeen tullen. Niin nyt sitten mies ja tyttö olivat keskenään sopineet, että toimitamme hänelle sukkia, paidan ja housut. Mä oon ollut koko aika sitä mieltä että emme niitä laita hänelle mukaan, koska niitä vaatteita on ihan tarpeeksi ja se, että, kun takasin tulee kotiin on tavaroita ihan älytön kasa pois roudattavana... Tyttö on siis menossa mun tädin mukana Rukan mökille ja mun eno tulossa metallican keikalle, jolle me olisimme ne vaatteet  toimittaneet, kun hän lähtee huomenna ajamaan Rukalle. Olen ilmoittanut useaan otteeseen tytölle, etten laita vaatteita mukaan, koska niitä ei tarvita enempää. No, tyttö kuitenkin mesetellyt/ textaillut mieheni kanssa ja sopinut, että vaatteita tulee ja mulla ei ole ollut tietoakaan heidän välisistä sopimuksista.. Viimeksi toissapäivänä ilmoitin äidilleni, että en toimita vaatteita ja asia ollut koko aika ok. Niin, nyt sitten mies alkaa tivaamaan etten ole hoitanut asioita, kun tyttö haluaa vaatteita lisää....ja aikataulut on päin vittua, kun olin ilmoittanut enolleni, etten vaatteita toimita. Sanoin myös miehelle, ettei tyttö tarvitse vaatteita tai jos hän haluaa ne vaatteet toimittaa niin sopii mun enon kanssa, miten ne hänelle toimittaa... niin nyt sitten olen kuulemma mokannut, kun en toimita/ sopinut enoni kanssa vaatteiden toimittamisesta saatikka kysynyt enoni aikataulua täällä helsingissä metallican keikalla ollessaan.... tää on ihan naurettaavaa!!!!!!!!!!!

Mä en enää jaksa tätä paskaa. Mä en ota itseeni miehen syytöksiä sen verran olen oppinut olemaan luja. Mutta, kun tää toistuu jatkuvasti. Me ei päästä yhteisymmärrykseen mistään. Alkaa tuntumaan, että olen viettänyt aikaa ton äijän kanssa ihan turhaa ja viime kesäinen juttu oli alkua vain meidän suhteen kariutumiselle. Mä en edelleenkään luota häneen. On kyllä sanonut useasti ettei pettäminen tule toistumaan, mutta se flirttailu muiden kanssa häiritsee mua ihan jatkuvasti. Tiedän, ettei tuo ole hiljainen hissukka nurkasssa nyhväämäsä vaan tanssittaa ja jututtaa naisia sen minkä kerkeää. Itsekin kyllä juttelen ja flirttailen, mutta mainitsen kyllä että olen varattu enkä halua mitään. Mutta tuo ei edes vihjaise sanallakaan, että on varattu jne. Mä hyväksyn tietynlaisen flirttailun, mutta tuo on minusta pelottavaa. Nytkin varmaan tän 2kk aikana hän on itse sanonut mulle, ettei enään jaksa ja vihjannut erosta monesti. Epäilyttää siis koko aika, että sillä on joku hoito jossain. Ei sillä varmaan ole, mutta ei sitä ikinä tiedä. Ehkä ois vaan parempi sitten erota ja kumpikin saisi elää omaa elämäänsä. Ei tää näinkään voi jatkua. Riidellessämme, kun joku aisia on ns hoidettu niin keksii taas uuden aiheen , eli riitelemme jatkuvasti jostain, tää on yhtä oravanpyörää. Mä en jaksa. Kiva lähtee yhdessä metallican jatkoille.... Saa nähdä miten hauskaa tää tulee olemaan.

Tässäkin, kun nyt olen ollut tyttöjen kanssa ulkona niin mies vihjailee mulle koko aika "minkäs jarmon kanssa nyt olit" "kuiteskin sait taas puhelinnumeroita isoimmilta miehiltä, kuin minä" kivahdin sitten eilen sille, et vittu pidä se turpa kii, mä en jaksa kuunnella tota paskaa. meni vähän hiljaiseksi, mutta puolusteli sillä et, kun mä olen tälläinen "seireeni" jota miehet kattelee ja haluaa niin ihan varmasti on ollut vientiä. Mutta minkä mä sille teen, et olen tälläinen? Mä osaan sentään sanoa ei kiitos, mulla mies kotona. Nyt meen saunaan ja korkaan kaapista karhun! Tai vodkapaukun!