Tulin tossa perjantaina miettineeni, et on mulla nyt oikeestaan asiat ihan vitun hyvällä mallilla, vaikka parisuhde nyt heitteleekin suuntaan jos toiseenkin. Sillä eräs erittäin tärkeä ihminen on kokenut viimevuosien aikan paljon ja on nyt ihan rappiolla. Hän tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen ja paljon enemmänkin. Huokaisin onnesta, kun tajusin, että mä olen päässyt siitä suosta ylös missä olin tarponut pitkänmatkan. Siitä on nyt melkein 10 vuotta tähän päivään. Seurustelin tyttäreni isän kanssa 4-vuotta. Viimeinen vuosi oli eroamista... Seuraava teksti ei ole mitään kaunista tekstiä, sillä suoraan sanottuna elin huumehelvetissä. Itse en käyttänyt mitään, mutta hän käytti. Ja nyt ei tosiaankaan oo kyse mistään pienistä aineista vaan heroiinista. Aina silloin tällöin hän yritti päästä eroon kamasta ja pääsikin ehkä n. 3viikoksi. Ja taas oltiin samassa pisteessä. Mä onneksi olen pysynyt erossa aineista, ehkä tyttäreni syntymä piti mut vahvana. Olinhan 16 silloin =) Meillä tosiaan poliisit ravas yhtenään ettimässä milloin ketäkin. En koskaan päästänyt ketään, jota mä en tuntenut, meille. Mutta, kun seurustelin diilerin kanssa niin mitä on oletettavissa... Muistan ne lukuisat kerrat, jolloin odottelin häntä kotiin huolestuneena, et onko jäänyt  kiinni vai onko vetänyt överit ja missä hän on ja kenen kanssa. Meillä myös tavara vaihtoi omistajaansa. Itse en todellakaan osallistunut noihin puuhiin millään tavalla. Mutta osani olen kuitenkin joutunut kärsimään, kun seurustelin tuollaisen tyypin kanssa. Rakastin häntä oikeesti paljon ja rakastan tavallaan edelleenkin, olenhan hänen tyttärensä äiti. Mutta mä olen todella onnellinen, että tein päätökseni ja jätin hänet ja sellaisen elämän.

Tyttäreni ei näe kovinkaan paljon isäänsä, sillä hän on edelleen sillä tiellä. Olen kertonut tytölle miksi en ole enään hänen isänsä kanssa. En tietenkään ole kertonut huumeista tms, mutta sen hän tietää, että isi on tehnyt jotain sellaista mitä ei saa tehdä ja kärsii sen vuoksi tuomiotaan vankilassa.
Mulla on erittäin hyvät välit exäni äitiin, siskoihin ja muihin sukulaisiin. Tapaamme heitä edelleenkin säännöllisesti. Ja tätä kautta tyttöni pitää yhteyden isänsä puoleen. Päästäkseni ylös tosta helvetistä jätin taakseni kaikki ne ihmiset, jotka käyttivät aineita. Silloin tällöin törmään heihin, enkä näe minkäännäköistä muutosta heidän elämässään.

Huumeet veivät kolme mulle todella rakasta ihmistä. Ensimmäinen on tyttäreni isä, joka edelleenkin koittaa päästä eroon aineista, mutta loppua ei näy. Toinen on rakas ystäväni J, joka tuki ja auttoi mua todella paljon. Ja mä tuin häntä vaikeina aikoina. J kuoli yliannostukseen. En koskaan päässyt hyvästelemään J:tä, sillä perhe kielsi mua tulemasta muistotilaisuuten, kuten kukaan muukaan meistä J: n ystävistä ei saanut mennä paikalle. Kolmas on lehtiotsikkoihinkin päässyt M, joka tapettiin asuntoonsa. Hän oli vasta 20-vuotias. J:n ja M:n muistolle: Niin paljon tekoja, Niin paljon muistoja,  Niin paljon hyvää, Niin paljon ikävää. Olette aina sydämessäni.