Vuosi vaihtui, toivottavasti tämä vuosi olisi parempi, kuin edellinen. Viime vuonna ehtikin tapahtua yhtä sun toista ja ihan mukaviakin asioita.

Itse olen taas vuoden vanhempi (jepa jee) ja tytärkin sen kuin vaan kasvaa!!!

Uudenvuoden lupauksia:

Treenaan vielä kovempaa kuin edellisenä vuotena
Koitan olla parempi ihminen
En nipottaisi joka kerta, kun vaatteet/ tavarat on levällään...
Koti pysyisi siistinä
Kertoisin enemmän tunteistani
Pidän yhteyttä rakkaisiin ystäviini vielä enemmän ja kertoisin heille, kuinka tärkeitä he ovat minulle


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2008 KAIKILLE!!!!

Jippi jai jei sanon minä! Kaikennäköiset loiset minussa viihtyykin! Viime torstaina sain puhelun kättäriltä, soittivat tuloksia verikokeista. Mulla on toksoplasmoosi!!!!!Ei voi olla totta, sanon minä! Enhän edes omista kissaa. Toskoplasmoosin voi saada kissoista, hedelmistä, vihanneksista tai raasta lihasta. Suomalaisista noin 20% sairastuu toksoplasmoosiin, mutta italiassa ja ranskassa suurimmalla osalla on se. Olen nykyään immuuni. En tartuta sitä muihin, mut poiskaan se ei lähde. Nice! Nii ja kaiken lisäksi en edes tiennyt olleeni sairastuneen pitkään siihen sillä se on uudelleen aktivoitunut! Mitäköhän helvettiä sekin sitten tarkoittaa!!??? Oireet, kun tuohon sairastuu on perus flunssa!!!!! Tällä viikolla pitäis saada lisätietoa siitä, kun yllätys yllätys jouduin uudelleen menemään verikokeisiin. Näytän käsivarsistani ihan narkkarilta!
En tiedä miten tää nyt tulee vaikuttamaan uudelleen raskaaksi tuloon, sillä jos nainen sairastuu siihen ekaa kertaa raskaana ollessaan se aiheuttaa sikiölle vesipäätä, maksa, aivo silmä ja munuais vikoja! Joten olen postitiivisella mielellä siitä et sain keskenmenon, mut sit taas, kun mietin niinpäin et jos olisin tiennyt toksoplasmoosistani aikaisemmin olisiko keskenmenoni ollut turhaa? Jos sen siis olisi jotenkin voinut estää ja hoitaa? Täytyy lääkäriltä kysyä, kun se niitä tuloksia soitteleepi.

Ei tästä tuu yhtään mitään. Olen keskenmenon jo aika hyvin hyväksynyt ja tukea olen saanut paljon läheisiltä.Mutta, siltikään en vielä ole saanut normaalia rytmiä elämään. Kaksi viikkoa olen ollut sairaslomalla. Itsekseni ajattelin, että palaan heti normaaliin rytmiin, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Kävin kerran sairaslomani aikana koululla hoitamassa asioita ja huomasin etten todellakaan olisi ollut kunnossa palaamaan koulun penkille. Itku ja suru vaan valtasi mielen. Onneksi kätilö sanoi, että otat nyt ihan kunnolla vaan lomaa, jotta saan surtua menetyksen ja ryhmänohjaaja sanoi samaa ja antoi 2viikkoa lomaa.
Viikot ovat vierähtäneet. Unirytmi on aivan sekaisin, kun ei ole tullut unta niin olen valvonut yömyöhään ja väsyttänyt itseni. Kouluun olisi eilen pitänyt palata, kun uusi jakso alkoi. En mennyt, kun oli aika kätilöopistolle verikokeisiin aamusta. Oli tosi vaikea olla kätilöopistolla, kun näki äitejä, jotka olivat lähdössä kotiin pienokaisen kanssa. Kävin pikaisesti labrassa ja äkkiä pois. Tänään olisi ollut toinen koulupäivä - en mennyt tuli taas valvottua pitkään ja aamulla sitten nukutti. Huomenna on pakko saada itseä niskasta kiinni ja mentävä kouluun. En kylläkään tiedä voinko mennä anatomian kakkos kurssille, kun eka kurssi vielä suorittamatta. Huomenna olis myöskin mentävä kaverin liikkeeseen tuuraamaan häntä pariksi tunniksi, onneksi on vasta illalla. Kaverikin olisi tulossa käymään.

Millä ihmeellä sitä pääsee normi rytmiin kiinni? Tuntuu, että miehelläkin on hukassa normaali rytmi, mutta hänellä on liukuva työaika, et sitä ei sinällään haittaa et aamut menee pitkiksi. Mutta voisko hän mitenkään auttaa mua?! Tunnen itseni saamattomaksi, mutta tuntuu ettei mies kauheesti asian eteen mitään tee. On hän ihana ja kaikkee ja on ollut tukena, mut jotenkin tunnen vaan et hän ei auta tarpeeksi.

Niin vähän aikaa olit luonani. Sinä niin pieni sait minut voimaan pahoin silti tunsin rakastavani sinua, vaikka olitkin vasta kasvamassa kohdussani. Maailma romahti jalkojeni alta sekunnissa. Menin ultraan, kuin kuka tahansa onnellinen odottava äiti. Kätilö otti minut vastaan iloisesti, itselläni oli jotenkin outo olo. Siinä sinut näin liikkumattomana ruudulla. Kätilö sanoi valitettavasti hän on mennyt ihan äskettäin. Pyysi vielä toisen kätilön tarkistamaan sydämen sykkeen. Ei löytynyt. Sen päivän kuljin ihan sumussa. Itkin ja itkin niin, ettei siitä loppua tullut. Viikonlopun elin sinä kohdussani ja toivoin, että palaisit luokseni. Niin ei kuitenkaan käynyt. Maanantaina menin takaisin kätilöopistolle. Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjenneys. Synnytin rv 13+4 kuolleen poikamme 29.10 klo 15.20.

Pieni enkeli

Sinut vietiin pois jo heti alkuun.

Olisin vain halunnut pitää sinut täällä.

Äidin sylissä.

Sylissä joka on täynnä rakkautta.

Tiedän että olet nyt poissa.
 
Sinusta tuli kaunis pieni enkeli.

Nyt on sitten kerrottu vanhemmille. Ei tätä vieläkään usko todeksi, mutta kyllä kaiki merkit nyt vaan viittaa siihen et olen raskaana. Aamuisin kuvottava olo, hiukset on ällöttävän rasvaiset, pissattaa ja armoton nälkä!!
Neuvolassa käynti on ensi viikolla. Tuli lähetekin kättärille, kun näytti siltä et mitään ei tapahdu ja PAM just ennen lähetettä tein positiivisen testin =)

Niin ja tässä pitäisi jatkaa opiskeluakin.. päätin, että jatkan kesken jääneet lähihoitajan opinnot loppuun. Koulu alkaa ens maanantaina ja käyn niin pitkään kuin vaan pystyn ja jaksan.