Mun piti koota tänne ajatuksia mun elämästä, harrastuksista ja muusta yleisestä höpinästä. Toisin kävi, olen purkanut tänne pahaa oloani, siitä miten mies mua petti. Hän itse mulle ehdotti, että voisin kertoa mun tunteista, vaikka kirjoittamalla. Teinkin sitä muutaman kerran emailin avulla, mutta ei kauaa mennyt, kuin hän petti. Ja sitten aloinkin purkamaan tapahtumia tänne. Tarkoitus tosiaan oli, että annan hänen lukea, mun tunteista häntä kohtaa ja muutenkin mun elämästä. Taitaa häneltä jäädä tämän blogin lukeminen. Sillä tiedän, että tästä tulee kauhea riita, kun tänne kirjoittelen ajatuksiani siitä, miten hän petti mua. Tuntuu, että hän ei ymmärrä, että siitä ei niin vain toivuta. Ehkä tämä on mulle terapiaa? Paha olo ei mene pois silmänräpäyksessä. Se kestää sen aikaa mitä kestää ja toivottavsti helpottuu. Miten ihmeessä sitä, muka voi unohtaa tapahtuneen? Se kehen luotti ja uskoi niin meni ja petti. Luottamus on kateissa ja sitä ei niin vain paikata. Se vaatii aikaa. Sitä en tiedä kuinka kauan tämä minulla kestää. Ja vielä se, kun taustalla on riidat, jossa on käsitelty sitä, miten mun on vaikea kertoa mun tunteista. Tiedän sen ja yritän siihen panostaa, mutta...
Hän myös sanoi riidellessämme, sitä, että mukamas ei saa minulta huomiota, meni ja haki sitten sitä muualta, hyvä, hyvä. Tuolla tavallahan sitä huomiota minulta saa!